Darlene kesti vähintäänkin rankkoja vuosia. Juuri ennen pandemiaa hänen aviomiehensä Kenny kuoli. Sitten puisto, jossa hän asui asuntovaunussaan ja pääasiallisessa asunnossaan, suljettiin, eikä hänellä ollut asuinpaikkaa. Hän oli ollut odotuslistalla tulotasoon sidottua vuokra-asuntoa – yli 17 vuotta.
Darlenen asioita vaikeutti entisestään hänen rakkaan koiransa kuolema. Darlene saavutti äärirajan, kun hän 28 vuotta harvinaisen kroonisen keuhkosairauden hoidon jälkeen ei pystynyt hengittämään.
”Puhuin, ja yhtäkkiä minulla ei ollut ääntä, ei ilmaa. Happitasoni laskivat 79 prosenttiin”, Darlene kertoi meille. Lopulta Darlenelle määrättiin lisähappea ja hänet yhdistettiin ProResp-hoitoon.
Tuolloin Darlene asui asuntovaunussa sisarensa talon takana, ja hänellä oli vain pieni pistorasiaan kytkettävä lämmitin ja kaasuliesi. ”Talven saapuessa tilanne kylmeni ja kovettui. Minulla ei ollut juoksevaa vettä”, Darlene muisteli. Mutta tänä synkkänä aikana Darlene sanoi ProRespin olleen valonpilkahdus. ”Mielestäni ProResp on mahtava. Ilmiömäinen. Hengitysterapeuttini Sarah on yksi mukavimmista ihmisistä, joita olen koskaan tavannut. Hän on todella kärsivällinen ja ystävällinen minua kohtaan ja teki paljon enemmän kuin hänen tarvitsi tehdä auttaakseen minua”, Darlene sanoi.
Darlene viittaa siihen, että saatuaan tietää Darlenen elinolosuhteista Sarah ryhtyi toimiin ja käytti alueen kontaktejaan löytääkseen Darlenelle asuinpaikan. Paikan, jota hän voisi vihdoin kutsua kodiksi.
Sarah löysi Darlenelle yksiön edullisesta senioriasumisesta. Asunto on pohjakerroksessa ja siinä on oma ulko-ovi, joten Darlene voi viedä uuden koiransa Bentleyn ulos leikkimään palloa.
”Sarah on siunaus. Hänen ei tarvinnut etsiä minulle asuntoa niin paljon kuin hän teki. Olen niin onnekas, että hän on minulla”, Darlene sanoi.